— Uskotko sinä nyt tuota?… Se naishenkilö siellä, se on keksinyt koko jutun.
— Saattaa olla, isä. Asiaa täytyy likemmin tutkia.
Hän odotti hetkeä, jolloin Julius lakkaisi keskustelemasta maalaispapin kanssa. Mutta kun se vihdoin tapahtui, niin Juliukselle äkkiä tuli kova kiire: hänen täytyi välttämättömästi lähteä pois, niin paha kuin olikin, ettei hän nyt voinut jatkaa keskustelua tuosta ikävästä asiasta; hän pyysi Konradia seuraavana päivänä heti jumalanpalveluksen jälkeen tulemaan luokseen: hänellä oli tärkeä asia kerrottavana. Mahdotonta oli olla huomaamatta, että hänen käytöksensä oli kylmä: hän ojensi tuskin kätensä veljelleen jäähyväisiksi. Jotakin erinomaista oli mahtanut tapahtua.
— Mihin lapsi sitte nyt joutuu? kysyi Konrad vihdoin.
— Hän jää, kaikesta huolimatta, meille. Jota suurempi synti, sitä suurempi velvollisuus koettaa sitä voittaa, vastasi Julius. Sitte lausui hän kaikille jäähyväiset, kehoitettuaan sentään ensin Bläseliä käymään itseään tervehtimässä.
Sinä hetkenä Konrad todellakin ällistyneenä katsoi häneen; hän ei ymmärtänyt veljensä sanoja enempää kuin hänen menettelyänsäkään, puolen tunnin kuluttua hänkin lausui jäähyväiset "näkemiin asti".
Hänellä oli tärkeä mentävä.
Kymmenes luku.
Tohtori Baldus läksi eteläistä etukaupunkia kohti. Taivaalle kerääntyi synkkiä pilviä; se pani ihmiset kiiruhtamaan. Mutta hän ei ajatellut uhkaavaa ilmaa, vaan astui erityistä kiirettä pitämättä katujen halki; hän oli ajatusten vallassa, jotka suuresti häneen koskivat. Eilispäivästä oli hän kokenut paljon ja oppinut tuntemaan ihmeellisiä ihmisiä!
Suuret sadepisarat alkoivat kostuttaa maata, hän ei sitä huomannut; ne suurenivat ja enenivät, mutta yhä hän hitain askelin asteli, kädessään kokoonkääritty sateenvarjo ja ajattelematta silinterihattuaan. Oli vielä valoisaa. Taivaanrannalta lankesi kalpea hohde vastapäätä olevalle taloriville, tehden rakennukset ja ohikulkijat oudon värisiksi. Tuo vihreähtävä valo näytti tulevan tänne vieraasta maailmasta. Äkkiä särki aurinko päättäväisesti pilvet: kylmä valo katosi ja lämmin hohto peitti talot, kadut ja ihmiset. Kaikki päilyi punertavassa valossa, sadepisarat kiilsivät sulan hopean lailla.