— Onpa ikävää, hän mutisi, — että meillä ei ole vihanneksia!
— Odotahan! huudahti Lucien, joka oli kuullut hänen sanansa. — Täällä lähistöllä näkyy olevan monenlaisia kasveja. Annahan, kun menen ottamaan selvää.
Näin sanoen Lucien käveli aukiolla silmät maahan luotuina. Ruohon ja yrttien joukosta hän ei näyttänyt löytävän mitään sopivaa, mutta sitten hän poikkesi puiden väliin muutaman askeleen päässä lirisevän puron rannalle. Muutaman minuutin päästä hän palasi molemmat kädet täynnä vihanneksia. Mitään sanomatta hän heitti tuomansa Francisin eteen. Siinä oli kahta lajia — toinen muistutti pientä naurista, ja kasvi oli tosiaankin intiaaninauris, toinen taas oli villisipuli, jota tavataan monilla seuduilla Amerikassa.
— Oho! huudahti Francis, joka tunsi ne heti, — mikä onni! Pommes blanches — ja vielä villisipuliakin! Nyt valmistan keiton, jota kelpaa maistaa.
Ja hän ryhtyi riemuiten paloittelemaan juurikkaita ja nakkelemaan niitä höyryävään kattilaan.
Liha oli pehminnyt tuota pikaa, kyyhkyset kypsyneet ja keitto valmis. Kattila nostettiin vartaalta, ja veljekset asettuivat istumaan ruohikolle, täyttivät tinakuppinsa ja ryhtyivät syömään. He olivat tuoneet mukanaan näkkileipää muutamaksi päiväksi. Kun se loppuisi, he turvautuisivat jauhopussiinsa… ja kun jauhotkin loppuisivat, aikoivat he tulla toimeen ilman leipää, kuten olivat menetelleet samanlaisilla retkillä monta kertaa ennen.
Heidän nauttiessaan kyyhkyskeittoa ja jyrsiessään lihavia kyyhkysenkoipia kaikkien kolmen huomio kääntyi äkkiä liikkeeseen lähellä aukion toista puolta. He olivat juuri huomanneet jotakin, joka muistutti suoraan ylöspäin maasta syöksähtävää keltaista valonvälähdystä.
Kaikki kolme arvasivat, mikä se oli — salamana ylös puunrunkoa vilistävä orava ja siellä se jo näkyikin pysytellen litteänä kaarnaa vasten. Se oli pysähtynyt hetkiseksi — kuten on oravien tapa — ennen kuin tekisi uuden ponnistuksen.
— Oho, huudahti Lucien hiljaisella äänellä, — se on liito-orava ja kaunis onkin! Katsokaa, se on kirjava kuin kilpikonnan kuori, luulisi, että se on kolmivärinen kissa! Isä antaisi kaksikymmentä dollaria tuollaisesta nahasta.
— Hän saa sen paljon vähemmällä, tokaisi Francis hiipien ottamaan pyssyänsä.