— Se oli kyllä yksi rengas, mutta…
— Kuka tappoi kotkan?
— Ai niin! Basil siis oli sarjan viimeinen rengas.
— Kenties myös rikollisin, sanoi Lucien, — koska tappaminen oli hänelle vähimmin välttämätöntä. Toiset seurasivat ainoastaan vaistojaan etsiäkseen itselleen ravintoa, kun Basilia taas kannusti pelkkä hävitysvimma.
— Rohkenen olla kanssasi eri mieltä, Luce, keskeytti Basil terävästi veljensä puheen, — niin ei ollut laita. Minä ammuin kotkan, koska se tappoi haukan ja ryösti siltä saaliin, sen sijaan että olisi ponnistellut itse hankkiakseen ruokaa. Siksi minä liitin uuden renkaan ketjuusi.
— Siinä merkityksessä, vastasi Lucien hymyillen veljelleen, joka näkyi suutahtaneen siitä, että häntä täten aiheettomasti syytettiin julmuudesta, — siinä merkityksessä on tekosi ehkä puolustettavissa, vaikka on vaikeata käsittää, miksi kotka olisi syyllisempi kuin haukka itse. Se riisti vain yhden hengen, ja niin teki haukkakin.
— Mutta se lisäsi ryöstön saaliinsa murhaamiseen, tivasi Basil. — Sekä ryöstö että murha. Haukka oli syypää vain murhaan.
Lucien ja Francis nauroivat yhteen ääneen. — Onpa siinä melkoinen ero!
— Mutta, Luce, sanoi Francis, — mitä tarkoitit sanoessasi, että ketjussa saattoi olla monta muutakin rengasta?
— Kuka tietää, vaikka sinisiipinen kärpänen olisi väijyskellyt joitakin muita itseään pienempiä itikoita? Ja nämä taas toisia vielä pienempiä, joilla meille näkymättöminäkin on henki yhtä hyvin kuin itsellämme. Kuka osaa väittää sitä vastaan? Ja kuka tietää syyn, miksi kaitselmus on luonut nämä eläimet toistensa ravinnoksi? Se on kysymys, johon emme löydä mitään tyydyttävää vastausta.