Lucien antoi hänelle pienen paperiliuskan ja lyijykynän. Sitten hän ryhtyi sitomaan muulia tukevasti vahvaan oksaan.
Basil otti paperin ja kirjoitti: " Francis, me olemme lähteneet seuraamaan jälkiäsi. Jää Jeanetten luo."
Hän kiinnitti paperin näkyvästi puun runkoon, sen jälkeen hän siepaten kiväärinsä ja hypäten satulaansa käski Lucienin seurata mukana.
Lucien nousi ratsulleen ja ratsasti perästä, Marengon tepsuttaessa viimeisenä.
JÄLKIÄ ETSIMÄSSÄ
He ratsastivat suoraan sinne, mistä olivat lähteneet ajamaan kalkkunoita. Francis oli kääntynyt vasemmalle, mutta samalle suunnalle johtivat monet muutkin hevosten jäljet.
— Kuten sinulle sanoin, huomautti Basil, — emme olisi mitenkään voineet seurata hänen kulkuaan jälkiä tarkastamalla. Täälläkään emme ole niistä varmat. Nuo lienevät sentään hänen ratsunsa polkemat, koska ne ovat muita vereksemmät. Yritetään niitä. Marengo!
— Maltahan, keskeytti Lucien. — Tuolla näin Francisin viimeiseksi. Näin vilahduksen hänestä, kun hän kääntyi tuon puuryhmän taakse.
— Sepä oivallista! Ehkä hänen jälkensä erottuvat siellä muista. Eteenpäin!
He ratsastivat satakunta askelta ja saapuivat Lucienin osoittaman metsikön kärkeen.