— Nyt tiedän, hän tuumi asettaessaan kiväärinsä puuta vasten. — Noiden kapisten ulisijain uhallakin saan nukahtaa kunnollisesti. Ihmeellistä, ettemme tulleet ajatelleeksi sitä ennemmin.
Hän sieppasi suopungin ja astuen käristystulen luo, alkoi asettaa karhunlihan kimpaleita köyden toiseen päähän. Tämä oli pian tehty, ja sidottuaan ne kaikki tiukasti yhteen myttyyn, hän heitti lasson toisen pään korkean oksan yli, kunnes se valahti hänen ulottuvilleen. Sitten hän vipusi lihat muutaman metrin korkeudelle maasta ja kiinnitti köytensä puuntyveen.
— Nyt, hyvät herrat, hän mutisi, puhutellen muka susia, — voitte kierrellä ja nuuskia ja ulvoa kurkkunne käheiksi, mutta ette häiritse yölepoani enää viittä minuuttia, ette totisesti.
Näin sanoen hän laskeutui maahan ja alkoi kääriytyä peittoihinsa.
— Haa! hän jatkoi nähdessään muutamien susien juoksevan esille ja katsahtavan ylös köydessä keinuvaan lihaan. — Haa, messieurs loups[herrat sudet], ettekö haluaisi päästä siihen käsiksi? Hahaha! Hyvää yötä!
Hän oikaisi nauraa hohottaen veljiensä viereen ja kuorsasi muutaman minuutin kuluttua yhtä äänekkäästi kuin nämäkin.
Basil ei kuitenkaan kaikkine taitoineenkaan ollut niin ovela kuin luuli — ei edes puoliksi niin viisas kuin sudet, jotka hän luuli sukkeluudessa voittaneensa. Nähtyään hänen nukahtaneen ne tulivat rohkeasti yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes maa oksalta riippuvain lihojen alla peittyi monista kymmenistä eläimistä. Siinä ne juoksentelivat ympärinsä, kierien toistensa ylitse ja kurkistellen kaikki ylöspäin. Ne pysyivät kuitenkin ääneti, jotteivät herättäisi nukkujia. Muutamat istuivat hiljaa silmät tähdättyinä vietteleviin makupaloihin, mutta yrittämättä tavoittaa niitä, hyvin tietäen, etteivät ne olleet niiden ulottuvilla. Nämä olivat epäilemättä vanhempia ja viisaampia susia. Toiset koettelivat urheuttaan korkeilla hypyillä, mutta joskin ketterimmät niistä saivat nenänsä ylettymään muutaman sentin päähän lihasta, niin kasvoi niiden kiusaus vain yhä suuremmaksi.
Yksi kuitenkin, nähtävästi lauman paras hyppääjä, sai siepatuksi pienen kappaleen, joka riippui pääröykkiötä alempana. Heti kun sen käpälät koskettivat maahan toiset hyökkäsivät sen kimppuun, ajoivat sitä takaa ja ahdistelivat sitä kunnes se nahkansa pelastaakseen näki hyväksi pudottaa saaliinsa. Sen menestys rohkaisi kuitenkin muitakin yrittämään, ne hyppelivät ylöspäin, mutta turhaan.
Vanhempien eläinten mieleen näkyi nyt juolahtavan uusi tuuma. Useat niistä, jotka tähän asti olivat tyytyneet katselemaan, juoksivat rungon luo, johon lassoköysi oli sidottu, ja siepaten tämän hampaisiinsa alkoivat kaluta sitä. Ei kestänyt kauankaan ennen kuin ne olivat päässeet tarkoituksensa perille. Vajaan kahden minuutin kuluttua raskas röykkiö pudota mäiskähti erään norkujan niskaan, saaden tämän kiljahtamaan kauheasti.
Marengo, joka oli ollut virkkuna kaiken aikaa, murisi nyt entistä äänekkäämmin, ja tämä yhdistynyt melu herätti kaikki kolme nukkujaa. Basil näki, mitä oli tekeillä, ja hypähtäen ylös tarttui pyssyynsä Francisin ja Lucienin seuraamana.