Heti kun pojat olivat toipuneet tämän oudon näyn aiheuttamasta hämmästyksestä, kaikki kolme ojensivat pyssynsä ja aikoivat laukaista. Mutta cimarronit näkyivät arvanneen heidän aikeensa, ne pyörähtivät takaisin ja olivat silmänräpäyksessä näkymättömissä.
Pojat viipyivät paikalla runsaan neljännestunnin, toivoen, että eläimet jälleen näyttäytyisivät äkkijyrkänteen reunalla. Mutta ne eivät palanneet. Ne olivat tyydyttäneet uteliaisuutensa tai olivat antilooppeja viisaampia eivätkä antaneet vietellä itseään vaaraan. Poikien täytyi siis vihdoin lähteä ja jatkaa etsimistään löytääkseen jonkun ylöspäin vievän polun.
He halusivat nyt entistä kiihkeämmin päästä kukkulan huipulle. Siellä oli lauma villilampaita, ja he toivoivat saavansa niistä lihaa muonavarastonsa täydentämiseksi. Astuessaan eteenpäin he tutkivat huolellisesti jokaisen halkeaman ja rotkon, joka näkyi johtavan kallioita ylös, mutta koko eteläisellä sivulla ei voitu keksiä mitään kiitettäväksi kelpaavaa polkua.
— Täytyy sinne olla joku tie, sanoi Francis, — miten muutoin lampaat olisivat sinne päässeet?
— Kenties ne ovat kasvaneet siellä ylhäällä eivätkä ole koskaan käyneet tasangolla, huomautti Basil.
— Ei, sanoi Lucien, — se ei ole luultavaa. Kukkulan laella ei luullakseni ole vettä ja nämä eläimet tarvitsevat juotavaa yhtä hyvin kuin muutkin. Niiden täytyy aika ajoin laskeutua lähteelle sammuttamaan janoaan.
— Sitten sinne on polku, virkkoi Francis.
— Niille epäilemättä onkin, vastasi Lucien, — mutta silti se saattaa olla mahdoton meidän käytettäväksemme. Vaikka ne ovat sorkkaeläimiä kuten lampaat, ne voivat kissan ketteryydellä kiivetä kallionseinämää ylös tai hyppiä oravien tapaan alas. Siten ne pääsevätkin pakoon susilta, panttereilta ja muilta niitä väijyviltä eläimiltä.
— Olen kuullut, että ne voivat heittäytyä alas kolmenkymmenen metrin korkeudesta tai korkeammaltakin ja pudottautua sarvilleen saamatta pienintäkään vammaa. Onko se totta, Luce? kysyi Basil.
— Sekä intiaanit että ansoilla pyydystäjät vakuuttavat niin. Luonnontutkijoille se on vielä ratkaisematon kysymys. Varmaa on, että ne voivat hypätä alas hyvin korkealta, laskeutua mitä kapeimmille kielekkeille äkkijyrkänteen seinämillä sorkan luiskahtamatta, loikata hirvittävien kuilujen poikki ja juosta ulkonemia pitkin, joille koira tai susi ei rohkenisi seurata niitä.