Lantejas kääntyi ympäri, pyytääksensä Costalilta selitystä, mutta tätä ei ollutkaan missään löytyvillä. Katteini katseli sitte muita intianeja, mutta nämä olivat sen sijaan, että enään olisivat piiloutuneet pensastoihin, nousseet seisovallensa sekä juoksivat suoraan etuvartijan ohitse, joka heistä ei mitään piitannut.
Lantejas alkoi käsittää.
— Ah, hän huudahti, — Etuvartija on varmaankin Costal!
Ja niin se olikin. Elävä oli antaunut kuolleen sijaan, ja niin taitavasti Costal matki tuon kaatuneen sotilaan ääntä sekä liikkeitä, etteivät muut pitkin linjaa olevat etuvartijat vähintäkään aavistaneet, mikä muutos oli tapahtunut.
Kun don Kornelio oli huomannut asian laidan, hypähti hän seisovallensa ja ryykäsi täydessä juoksussa tuon väärän etuvartijan ohi kaupungin valleja kohden, johon intianitkin jo olivat menneet.
Nähtyään katteininsa turvassa, heitti Costal pois sotamiehen lakin sekä kivärin ja riensi toisten perässä.
Saavutettuansa don Kornelion, hän huusi:
— Nopeammin, juoskaa nopeammin, herra katteini! Toiset tulevat nostamaan melun, niin pian kuin huomaavat toverinsa kadonneen!
Puhuessaan hän tarttui don Kornelion käsiranteesen ja veti häntä semmoisella vauhdilla perässään, että katteini tuskin pysyi seisovallansa.
Muutaman minutin kuluttua he ennättivät mejikolaisten etuvartijain luokse, jotka, saatuaan jo intianeilta tiedon heidän tulostansa, vastustamatta päästivät heidät kaupunkiin. Torilla he tapasivat Trujanon, joka ennen makuulle menoansa teki tarkasteluretken pitkin kaupunkia.