Rosvoleiri.
Huajapamista ja Oajacan kaupungista lähtee kaksi tietä, jotka suuntaavat toisiinsa, kunnes lopulta yhtyvät. Näiden yhtymäpaikka on Ostuta-virran rannalla, lähellä samannimistä järveä, eräällä kohdalla, jossa on kahlauspaikka virran poikki. Ennenkuin tulee tälle kahlauspaikalle, on Del Valle-niminen kartano Oajacan tien toisella puolen, ja tunnin matkan päässä, virran yli kahlattua, San Carlos'en maat alkavat. Kumpikin maatila, joiden alle kuuluu ääretöin maa-ala, yhtyisivät toisiinsa, jos ei virta niitä eroittaisi.
Pitkin virran oikeanpuolista rantaa, tuon äskenmainitun kahlauspaikan lähellä, näkyi sen päivän seuraavana aamuna, jona don Rafael pakolaisena lähti Huajapamista, useampia hajallaan olevia tulia, jotka tuikkivat öisessä sumussa ikäänkuin tähdet pilvisellä taivaalla.
Vasemmallakin rannalla ja äskenmainittujen tulien vastapäätä näkyi toisia, epäsäännöllisesti kimaltellen pitkin virran reunaa. Kumpikin tulijuova ilmaisi leirin siellä oloa, vaikka virta sen jakoi kahteen osaan.
Virran oikealla puolella, silläpuolen, missä San Carlos-niminen kartanokin sijaitsi, oli pääleiri. Siellä oli suuri, säkeistä ja niinimatoista koottu teltta.
Kaksi kireestä kantapäihin pyssyillä, miekoilla, pistoleilla ja puukoilla varustettua miestä olivat vahdissa teltan kumpaisellakin puolen, astuskellen edestakasin, mutta niin etäällä, ett'eivät voineet kuulla, mitä siellä sisällä puhuttiin.
Tämä huono teltta oli molempien rosvojen, Arroyon ja Bocardon, pääkortteeri, jossa kumpikin rosvo tässä silmänräpäyksessä olivat.
Ryöstettyään Las Palmas-nimisen maakartanon, olivat he jonkun aikaa olleet poissa paikkakunnalta, mutta nyt he olivat sinne palanneet, tuoden uusia liittolaisia seurassansa. Arroyo oli vannonut, ett'ei hän jätä kiveäkään Del Vallen maakartanosta paikallensa, ja heidän Ostuta-virran rannalla olemisensa tarkoitus oli tämän valan täyttäminen.
Tällä hetkellä istuivat nuo molemmat velikullat parilla härän pääkallolla, jotka heillä oli tuolien asemasta, poltellen maissinlehteen kieritettyä tupakkaa.
Äkkiä kohosi ovena oleva matonräpäle, ja miesmäinen nainen näyttäytyi aukossa. Se oli Arroyon vaimo. Hänen karkeat, mustat hiuksensa olivat kiedotut päälaelle isolla, kultahelyillä koristetulla ja kilpikonnan kuoresta tehdyllä kammalla. Hänen kaulallansa riippui useita helminauhoja, joihin oli kiinnitetty joukko ristejä, taika-esineitä ja muita kultakoristeita, mutta näistä kirjavista koristuksista huolimatta olivat hänen kasvonsa innoittavat, varsinkin kun niitä tässä silmänräpäyksessä rumensivat kaikki kiukun ilmaukset.