— Ottiko viestinviejä sen siis takasin?
— Otti sellaisella innolla, kuin jos se olisi ollut kultavitja.
— Sitä parempi, sanoi Bocardo; — minulla on eräs miete, hän jatkoi — ja, jos en erehdy, sukkela-miete. Tämän viestinviejän ja palmikon avulla voimme saada eversti Tres-Villas paikkaan, jossa hän lemmityisensä sijaan tulee kohtaamaan parikymmentä meidän miestä, jotka ilman mitäkkään vaikeuksitta tulevat ottamaan hänet kiinni hengissä. Asia on milt'ei kuin valmis. Viekää minut vaan tämän viestinviejän pakeille, niin minä vastaan lopusta. Mitä sanotte, Arroyo? Mitä on meidän eversti Tres-Villas'en kanssa tekeminen?
— Polttaminen hänet vähällä tulella… paistaminen hänet elävältä! vastasi rosvo, ilmaisten hurjaa iloa.
— Mutta sinun vaimosi tulee pyytämään hänelle armoa, lausui Bocardo ivallisesti.
— Kyllähän se sitä tekee, sanoi vaimo. — Ei, paistettava hän on ja poltettava vähällä tulella.
Ja hirveästi nauraen hän meni teltasta, antaakseen sijaa Gaspacholle, joka seuraavassa silmänräpäyksessä astui sisään.
— Puhu! käski Arroyo äskentullutta. — Sinä pahojen viestien tuoja, mitä sinulla on sanottavaa?
— Kentiesi, herra katteini, vastasi rosvo, — kentiesi minulla on joitakuita hyviäkin uutisia.
— Noh, kerro ensiksi ne huonot!