— Mitä sinä siellä teet? Mistä sinä tulet?
— Leiristä, vastasi Zapote; — katteini on lähettänyt…
— Vai niin, katteini siis tietää meidän ajavamme takaa erästä hallituksen puoluelaista, joka on paennut metsään? Me olemme häntä koko yön etsineet, mutta emme ole häntä vielä löytäneet.
Tässä silmänräpäyksessä liittyi neljäs mies noihin kolmeen jo paikalla olevaan. Zapoten ja viestin viejän onneksi olivat nämä neljä juuri se ryhmä, joka ei vielä ollut tavannut leiristä tulleita ratsastajia, ja he eivät siis tietäneet heidän vanhaa toveriansa, Zapotea, ajettavan takaa karkulaisena.
— Kuten sanottu, jatkoi Zapote, — katteini on lähettänyt minut eräälle asialle toverini, tämän Gasparin kanssa, ja meillä on kova kiire.
Ennenkuin menette, lausui yksi miehistä, — sanokaa meille, oletteko nähneet ketään?
— Ketään? Ketä sitte? Hallituksen ystävääkö, jota te etsitte?
— Niin, eversti Tres-Villasta.
— Eversti Tres-Villasta! huudahtivat Zapote ja viestin viejä kuin yhdestä suusta.
— Erästä pitkää herraa, mustilla viikseillä ja puettu rakuunaupserin virkapukuun.