— Mutta jos hän sitä ennen joutuu vangiksi tahi tulee surmatuksi? intti Gaspar.
— Silloin koetamme vangita Arroyon. Olemmehan sitten kaikissa tapauksissa ansainneet kunniallisen palkinnon.
— Niin, lausui Gaspar, — eversti voi kentiesi päästä viiran rannalla olevaan bamburuohostoon, ja silloin me kentiesi voisimme hänet pelastaa.
— Vähemmässä kuin kahdessa tunnissa voimme ennättää takaisin apumiehinemme. He voivat helposti hyökätä ulos Del Vallesta nyt, kun milt'ei kaikki piirittäjät ovat etsimässä. Pian, rientäkäämme joutuin maakartanoon!
NELJÄSKYMMENES ENSIMMÄINEN LUKU.
Pelastettu.
Yksin jääneenä alkoi don Rafael tyynesti miettiä asemaansa. Hän ei voinut kieltää pakoonpääsemisen toiveensa olevan sangen epävarmoja, ja että hänellä, jos ei joku aavistamatoin sattumus häntä auttaisi, oli äärettömän vähän toivoa tulla häntä uhkaavasta vaarasta pelastetuksi.
Hänellä ei kuitenkaan ollut yhtään aikaa hukattavana, vaan hänen täytyi heti tehdä päätöksensä.
Hän viipyi ainoastansa silmänräpäyksen, miettiäksensä, miten hänen olisi hevosellansa menetteleminen. Ensiksi hän ajatteli jättää sen sinne, mutta sitten johtui hänen mieleensä, että tuosta eläimestä kentiesi tulisi olemaan hänelle hyötyä. Se voisi olla jonkinlaisena liikkuvana suojuksena, jonka takana hän voisi suojella itseänsä takaa-ajajiensa luodeilta. Ja jos hän ensiksi pääsisi onnellisesti viidakosta, voisi hän sitten helposti paeta Roncadorin nopeuden avulla. Tästä syystä hän päätti jälleen etsiä hevosensa.
Hän ei ollut käynyt montakaan askelta, kun epäselvä äänien sorina tuli hänen korviinsa. Hän kuulteli, mutta kun äänet eivät kuuluneet lähestyvän, jatkoi hän matkaansa siihen viidakkoon, johon hän Roncadorin oli jättänyt.