Intianin silmät oikein säihkyivät raivosta, ja hänen eleensä uhkasi Gaspachoa hirmuisella rangaistuksella, kun don Kornelio, sitä estääksensä, kysyi:
— Mitä te tahdotte?
— Haluan tietää, oletteko sattuneet näkemään tuota Juan el Zapote-lurjusta ja hänen kelpo toveriansa Gasparia?
— Emme ole nähneet Zapotea emmekä Gasparia.
— Jos ei niitä saavuteta, tulee luultavasti katteini Arroyo hirttämään Perico-ystäväni, joka heidät tapasi ja päästi pakoon.
— Te siis olette Arroyon palveluksessa?
— Minulla on se kunnia.
— Kentiesi voitte sanoa, missä minä varmimmin voin hänet tavata.
— Se on kylläkin vaikeata. Kentiesi voitte hänet tavata kahlauspaikalla… jos hän ei ole mennyt muualle… esimerkiksi San Carlos'en maakartanoon… kaikissa tapauksissa on teidän meneminen kahlauspaikan poikki, ja sieltä voitte saada tietoa hänen olopaikastansa. Mutta onpa teillä muhkea viitta yllänne. Se näyttää liian isolta teille ja näkyy olevan aivan sovelias minun kokoiselleni miehelle.
Nämä sanat lausuen kannusti rosvo hevostansa ja nelisti tiehensä.