— Taivas minua sellaisesta varjelkoon, mutisi neekeri.
— Noh, sittenpä onkin viisainta, että jäätte tähän, missä olette… miehen luokse, joka ei vähintäkään pidä lukua tiikereistä.
Neekeri epäili, ei oikein tietäen, minkä päätöksen hän tekisi. Tässä silmänräpäyksessä kuului kuitenkin uusi kiljunta vastakkaiselta taholta, joka hänelle todisti tiikerin pyydystäjän totta puhuneen.
— Pedot etsivät jotakin syödäksensä, lausui Costal, — siinäpä syy, miksi ne toisiansa huutelevat. — Ja nyt, hän ivaten jatkoi, — jos teillä vielä on halua, niin lähtekää kartanoon.
Neekeri oli kuitenkin jo luopunut kaikista sellaisista aikeista, kuullessaan yhden tiikerin kiljuvan kartanolta päin. Sen sijaan hän vetäysi lähemmäksi järkähtämätöntä toveriansa, joka ei edes ollut viitsinyt tarttua nurmella vieressään olevaan tuliluikkuunsakaan.
— Hyh! mutisi intiani itseksensä, — tämä neekeri tuskin onkaan tarpeeksi rohkea minun aikomuksiini. Minun täytyy odottaa, kunnes tapaan hiukka uskaliaamman. Sitten noudattaen jälleen ajatuksiensa juoksua, jonka jaguarin kiljunta oli keskeyttänyt, hän ääneensä jatkoi: — Missä on se punanen mies, missä se musta, joka ei tahtoisi kohottaa käsivarttansa tätä urhollista pappia auttaakseen… häntä, joka on noussut sortajia vastaan… kaikkein zapotekein, kreolein ja aztekein sortajia. Eivätkö nämä espanjalaiset ole olleet tiikerejäkin verenhimoisempia?
— Heitä, keskeytti Claro, en laisinkaan pelkäisi.
— Hauskaa kuulla, toverini. Huomenna luovumme isännästämme, don Mariano de Silvasta. Hän hankkikoon toisen tiikerin pyydystäjän; me lähdemme liittymään lännessä oleviin kapinoitsijoihin.
Intiani ei vielä ollut puhunut loppuunkaan, ennenkuin uutta kiljumista jaguareilta kuului, ikäänkuin tiikerin pyydystäjän maltin koettelemiseksi. Se kuului vieläkin äreämmän vitkallisena ja tuli samalta taholta kuin edellisellä kerrallakin s.o. virran reunalta, hiukka ylempänä sitä paikkaa, jossa molemmat miehet istuivat.
— Tehuantepekin kaikkein sielujen nimessä! huudahti Costal, ja silmänsä säkenöivät vastustamattomasta metsästysinnosta, — tätä ei ihmisen maltti kestä. Minä tulen opettamaan näitä räysääjiä, etteivät puhu niin korkealla äänellä asioistansa. Kas niin, Claro! hän jatkoi, hypähtäen seisovallensa. — Nyt saatte nähdä tiikerin lähempää kuin tähän asti.