— Onko hän poissa? huudahti Zapote alakuloisena. — Mihin hän on mennyt, teidän armonne?
Kun luutnantti oli osoittanut suunnan, johon don Rafael oli ratsastanut, riensi Gaspar ja Zapote samaan suuntaan niin nopeasti kuin heidän jaloistansa pääsi.
NELJÄSKYMMENES KAHDEKSAS LUKU.
Lumottu järvi.
Kello oli kymmenen illalla, ja tähtikirkas taivas kattoi avarata tasankoa, jolla paikottain oli metsää, paikottain leveitä, milt'ei puuttomia aroja. Tämän tasangon keskellä oli suuri järvi. Sen musta, sameriainen vesi tuskin kuvasti tähtiäkään, jotka sen yli niin kirkkaasti tuikkivat, ja laineet, jotka loiskivat sen kaislaisilla rannoilla, antoivat ainoastansa kuulua muutamia synkkiä, alakuloisia ääniä.
Milt'ei keskellä tätä järveä kohosi jylhä, vihertävä vuori, joka oli suuren, jättiläiskäsien pystyttämän hautapatsaan näköinen. Sen huipulla levisi valkoinen, järven höyrähdyksistä, jotka yön viileydessä olivat sakeutuneet, syntynyt usvapilvi. Nuo monet mustat raot sen kupeissa tekivät sen kuonalla peitetyn, sammuneen tulivuoren näköiseksi, ja alahalla sen juurella kuuluivat alligatorit molskivan kaislistossa.
Nyt selittämämme järvi oli tuo jo ennen mainittu Ostutajärvi eli, kuten seudun väestö sitä useammin nimitti, lumottu järvi.
Tämän järven rannalle oli samalla aikaa, kun don Rafael valloitti San Carlosien maakartanon, pysähtynyt muuan matkue, jossa oli don Mariano ja hänen tyttärensä Gertrudis sekä neljä heidän palvelijaansa.
Kuten don Fernandon uskollinen palvelija jo oli eversti Tres-Villas'elle kertonut, odotettiin isää ja tytärtä samana päivänä San Carlos'een, ja he olisivat sinne määräajalla saapuneetkin, jos ei donna Gertrudis'en heikko terveys olisi pakoittanut heitä pitempiin pysähdyksiin, kuin aikomus olikaan. Nyt oli myöhään illalla neljäntenä matkustuspäivänä, kun he saapuivat Ostutajärven eteläpäähän, ja, ennenkuin hän liiallisesti väsyttäisi tytärtänsä, päätti don Mariano yöpyä sille paikalle, jatkaaksensa sitte matkaa varhain seuraavana aamuna.
Matkustajat valitsivat pienen, kauniiden puiden ympäröimän aukon leiripaikaksensa. Maa oli peitetty pehmeällä nurmella, ja joukko kukkivia pensaita sekä köynnöskasvia täytti ilman suloisella tuoksullansa.