— Eläköön kenrali Morelos!
Kovaääniset eläköönhuudot vastasivat pihasta, sekoitettuina tupesta paljastettujen sapelien kahinaan ja kivärien kolinaan, joita voimallisesti lyötiin pihan kivilaskokseen.
Seuraavassa silmänräpäyksessä oli huone tyhjä vieraistansa. Morelos oli mennyt pihaan tervehtimään uusia liittolaisiansa, ja muut upserit olivat häntä seuranneet.
Kaukana siitä että olisi ottanut osaa tuohon yleiseen, sotaiseen innostukseen, oli ylioppilas kauheassa tuskassa, ajatellessaan hintaa, joka oli hänen päästänsä luvattu.
Kulutettuaan yönsä mitä hirveimpien unien vaivaamana, herätti hänet aamupuhteella korkeaääninen melu pihasta. Kovemmin kuin mikään muu, kuului eräs kummallinen torven äänen kaltainen, milloin kimakasti, milloin käheästi karjuen, ikäänkuin paholainen itse olisi komentanut hevosen selkään hornan joukkojansa. Märkänä kylmästä hiestä syöksyi ylioppilas vuoteeltaan akkunaan. Kuten ennenkin, oli piha täynnä aseellisia. Kanuna oli heidän keskellänsä. Muuan neekeri sitä par'aikaa latasi. Eipä ilman hämmästyksettä don Kornelio tuntenut tuota neekeriä samaksi mieheksi, joka tiikerin pyydystäjän kera oli tuonut hänet Las Palmas'en kartanoon.
Niin, tykkimies ei ollut kukaan muu kuin Claro, nyt määrätty sen kanunan päämieheksi, joka sittemmin El Ninon nimellä tuli niin kuuluisaksi mejikolaisen kapinan historiassa. Ylioppilas näki myöskin sen koneen, josta nuo hornan äänet olivat lähteneet, joita hän luuli jossain ennenkin jo kuulleensa. Hän ei erehtynytkään; sillä kanunan lähellä seisoi pitkävartaloinen intiani, joka huulillansa piti jättiläissimpsukata, josta nuo salaperäiset äänet lähtivät. Se oli Costal, joka tässä silmänräpäyksessä palveli ensimäisenä merkinpuhaltajana Morelon sotajoukossa. Morelo itse taapiupserien ympäröimänä seisoi tuon avaran pihan päässä, jakamassa kiväärejä äsken saapuneille joukoille.
Lantejas käsitti piankin välttämättömäksi, ruveta varustaumaan siihen poislähtöön, joka selvästi oli käsissä, ja puettuaan itsensä meni hän pihaan sekä sekautui muihin upsereihin, ollen epäilemättä onnettomin vänrikki koko kapinoitsijajoukossa.
Heti Lantejan tultua antoi kanuna taaskin kuulla jyskävän äänensä: se oli poislähdön merkki. Tuo pieni joukko läksi liikkeelle ja kulki pois San Luis-nimisestä kartanosta, uusi upseri oli muiden joukossa paikallansa.
* * * * *
Pian oli Morelon vähäinen joukko kasvanut pieneksi armeijaksi, ja kahden kuukauden pitkien marssien sekä ankarien ottelujen perästä espanialaisten joukkojen kanssa oli kapinoitsijapäällikkö Tyynen meren rannalla olevan Acapulco-nimisen kaupungin edustalla.