— Täytymys, herra kenraali, pakoittaa minua tähän askeleesen. Muutamat perheseikat vaativat minun läsnäoloani kotona, ja sitäpaitsi te ette nyt enään minua tarvitse, kun onni on ollut teidän aseellenne myötäinen.
— Ei, mutta kuulkaahan tuota! huudahti Morelos. — Vai emme tarvitse teitä! Ah, Lantejas-ystäväni, te olette liian urhollinen sotilas, jotta niin helposti olisin teitä vailla. Tiedättekö, mitä väki sanoo? Se sanoo, että kolme urhollisinta miestä meidän pienessä sotajoukossamme ovat don Hermengildo Galeana, Manuel Costal ja te itse. Olen nykyään kuullut katteini don Fransisco Gonzalen kaatuneen eräässä kahakassa. Te tulette hänen jälkeläiseksensä komennossa katteini Lantejas.
Tuo uusi katteini kumarsi äänetöinnä kiitokseksi ja oli poistumaisillansa.
— Älkää vielä menkö, lausui kenraali. — Minulla on vielä teille enemmänkin sanomista. Teillä on, kuten olen kuullut, joku sukulainen Tehuantepecin tienoilla. Minä tarvitsen luotettavaa airuetta tähän maaseutuun ja olen aikonut lähettää teidät sinne, kun olemme valloittaneet Acapulcon, joka työ, toivoakseni, ei tule liian kauan kestämään.
Lantejas oli juuri suunsa avaamaisillaan kysymään tämän salaisen lähetyksen laatua, kun don Hermengildon eli, kuten häntä nyt tavallisesti nimitettiin, "marsalkan", tulo häntä keskeytti. Lantejas tahtoi jälleen vetäytyä syrjään, kun Morelos viittasi häntä jäämään.
— Noh, marsalkka-hyväni, mikä tuottaa minulle luonani käymisenne kunnian? kysyi Morelos.
— Olen tullut sanomaan teille, kenraali, että Acapulcon pikainen vallottaminen on meille välttämätöintä, vaikk'emme saisikaan valtaamme linnaa, niin kuitenkin sen ulkopuolella olevan kaupungin. Joukot ovat huonosti teltoilla sekä muilla tarpeilla varustetut, ja leiriä ympäröivät hiekkakentät tekevät ruokavarojen tänne kuljettamisen vaikeaksi. Sitäpaitsi on virran rannalla oleskeleminen sangen epäterveellistä, ja kuume tempaa joka päivä pois joitakuita meidän urhoistamme. Jos vaan olisimme kaupungissa, voisi näitä epäkohtia välttää, ja kaikissa tapauksissa saisivat sotilaat parempia asumuksia.
— Kaiken tuon tiedän, marsalkka-hyväni, vastasi Morelos. — Mutta mitä voin minä tehdä? Me voimme tosin helposti ottaa kaupungin valtaamme, mutta me emme voi itseämme siellä pysyttää, niinkauan kuin linna on valloittamatta. Ja milloin sen voi valloittaa, riippuu tuosta onnettomasta Roquetan saaresta, jonka kanssa linnan miehistö on alituisessa yhteydessä.
Kysymyksessä oleva saari oli kuusi kilometriä Acapulcon kaupungista, ja siellä oli pieni linnoitus, jota eräs espanjalainen joukko puollusti. Tälle saarelle voivat ne espanjalaiset laivat, jotka vähän väliä toivat ruokavaroja linnoitukseen, purkaa kuormansa, jotka sitten venheillä kuljetettiin linnaan.
— Noh, valloittakaamme sitten ensiksi Roqueta, ehdotti Galeana.