Tämä viimeinen varokeino oli hyvin tarpeen; sillä molemmat haj-kalat näkyivät vähitellen kääntävän suuntansa samaan linjaan, jota intianinkin oli noudattaminen, jos hän yhä uisi suoraan eteenpäin. Välttääksensä sellaista yhtymistä, poikkesi Costal äkkiä oikiaan; mutta haj-kalat noudattivat heti hänen esimerkkiänsä ja uivat hänen kumpaisellakin puolellaan, kuten ennenkin.
Muutaman minutin, pitkän ja kauhean minutin, oli hänen pakko noudattaa uutta suuntaansa. Hän alkoi luulla joutuvansa pois siltä tieltä, jota hänen oli pyrkiminen, ja oli juuri poikkeamaisillaan vasempaan, kun hänen silmänsä huomasi esineen, joka pani hänet ilosta huudahtamaan.
Tietämättänsä olivat häntä ohjanneet oikeaan suuntaan juuri nuo viholliset, joita hän koetti paeta. Venheiden näkeminen hänessä tuon ilohuudahtuksen vaikutti.
Seuraavassa silmänräpäyksessä hän huusi kovalla äänellä, herättääksensä miehistön huomiota. Hän kuuli iloksensa vastauksen; mutta koska ei kukaan pimeässä häntä voinut nähdä, täytyi hänen jatkaa eteenpäin uimistansa.
Molemmat haj-kalat olivat hänestä nyt ainoastaan pituutensa matkan. Costal huomasi voimansa riittämättömäksi kierroksen tekemiseen, ja että hänellä ei ollut muuta kuin uida suoraan lähimpätä venhettä kohti. Hän jatkoi siis matkaansa sykkivin sydämin ja puukko lujasti kouraansa puristettuna, valmiina pistämään sen ensimäisen kurkkuun, joka hänen kimppuunsa kävisi. Ponnistaen viimeiset voimansa potkasi hän kiivaasti vedessä sekä huusi, minkä jaksoi, säikähyttääksensä pois vaaralliset naapurinsa. Kaikeksi onneksi hänen ponnistelunsa menestyivätkin. Nuo kamalat eläimet muljottivat häneen kiiluvilla silmillänsä, mutta poistuivat hiukan etäämmälle, intianin uhkaavista liikkeistä peljästyneinä.
Costal käytti tätä kallista lomaa ja ui nopeasti eteenpäin sekä onnistui saamaan kiinni erään venheen laitaan.
Tusina ystävällisiä käsivarsia vetivät hänet heti ylös; mutta kun hänen toverinsa kumartuivat häntä likemmäksi, huomasivat he hänen tainnottomaksi. Ponnistelu oli uuvuttanut hänen voimansa.
Costalin näkeminen niin kurjassa tilassa ilmaisi, siltä ainakin näytti, kanotin ja siinä olevien miesten kohtalon.
— Täällä kauemmin viipymisestä ei ole mitään hyötyä, sanoi amiraali. — Kanoti on kait uponnut. Nyt, poikaset, ohjaamme suuntamme suoraan saarta kohden.
Sitte hän paljasti päänsä ja lausui: