— Ja minä, hän vastasi, — voin teissä nähdä ainoastansa jumalattoman kapinan edistäjän sekä sellaisen asunnon omistajan, jossa rosvot ovat vieraina. Oletteko käsittäneet minun vaatimukseni? He ovat meidän käsiimme annettavat.
— Missään tapauksessa, vastasi kartanon isäntä, — en olisi niitä pettänyt, joille olen suojelusta luvannut. Kuten asiat nyt ovat, ei minulla ole vapaata toimintavaltaa tässä asiassa. Minä olen pakoitettu sanomaan teille niiden puolesta, joita te vainoatte, että he tulevat surmaamaan molemmat tyttäreni ja itseni, jos te aijotte särkeä portin. Meidän henkemme riippuu teistä, katteini Tres-Villas.
Don Rafael kauhistui, ajatellessansa Gertrudis'en joutuvan rosvojen väkipuukon uhriksi, ja helpoituksen tunteella hän näki keinon päästä velvollisuudesta, jonka täyttämisen hän tähän asti oli pitänyt niin välttämättömänä.
— — Noh, niin, hän lausui, hetken valjettuansa, — sanokaa Arroyo-nimiselle miehelle, ettei hänellä ole mitään peljättävänä, jos hän näyttäytyykin. Sen lupaan kunniasanallani.
— Oh, en tarvitse teidän kunniasanaanne, lausui rosvo, asettuen häpeämättömästi don Marianon rinnalle. — Minulla on täällä eräs panttivanki, joka varmemmin kuin teidän sananne suojelee henkeäni. Te haluatte minua näyttäymään? Mitä te, herra katteini, minusta tahdotte?
Otsasuonet paisuneina, jotta ne näkyivät olevan ratkeamaisillaan, huulet väräjävinä raivosta sekä silmät säkenöivinä vihasta katseli don Rafael isänsä murhaajata, miestä, jota hän niin kauan oli suotta ajanut takaa, rosvoa, joka oli hänen käsissänsä, vaan jonka hänen täytyi päästää.
— Mitä minä teistä tahdon, katteini vihdoin vastasi, — on se, että muistooni painaisin teidän kasvonne, jotta teidät jälleen tuntisin, ensikerran teidät tavatessani, ja laahaisin teidän kuolleen ruumiinne hevoseni hännässä.
— Jos te vaan, luvatakseni minulle sellaista suosiota, olette kutsuneet minut tänne… lausui rosvo, tehden liikkeen ikäänkuin mennäksensä jälleen huoneeseen.
— Pysähtykäät… kuulkaa minua! huudahti don Rafael, tehden eleen. — Teidän henkenne on turvassa; mutta jos teidän kurjassa sydämessänne on rahtuistakaan rohkeutta, niin nouskaa hevosen selkään, valitkaa, minkä aseen tahdotte, ja tulkaa ulos. Minä vaadin teitä kaksintaisteluun.
Loukkaus, jonka don Rafael oli tehnyt rosvolle, olisi kiihoittanut kurjintakin pelkuria; mutta Arroyolla oli ainoastansa korppikotkan rohkeutta.