— Gut-vuori.
— No, niin mitä?
— Katsokaa, kuinka tuo savuaa. Todellakin, Gut-vuori savusi; sen syrjillä kapueli keveitä pilvi-viiruja, ja huipulla lepäsi musta hattara, niin musta, että se tummalla taivaalla näytti pilkulta.
Me huomasimme jo kyytilän ja sitä ympäröivien sakljojen [savella laastettu, säleistä tehty rakennus] katot, ja edessämme välkähteli ystävällisiä tulia, kun kuhahti kostea, kylmä tuuli, rotkossa alkoi humista ja rupesi hienosti satamaan. Tuskin ennätin pukea ylleni burkan [lyhyt huopatakki], kun jo tulla tuprusi lunta. Minä katsoin kunnioituksella alakatteiniin.
— Meidän on tähän yöpyminen, sanoi hän harmissaan; tuommoisessa pyryssä ei pääse vuorien yli. Mies, hoi! Onko ollut vyörykkeitä Krestoovajalla? kysyi hän kyyditsijältä.
— Ei, herra, vastasi kyyditsijä — osetiini: — mutta riippumassa on paljon, paljon.
Vierashuoneen puutteesta kyytilässä määrättiin meille yö-sija savusakljaan. Minä pyysin matkakumppaniani juomaan lasin teetä kanssani, sillä muassani oli valettu teekannu — ainoa lohdutukseni matkoillani Kaukaasiassa.
Saklja oli yhdeltä sivulta rakennettu kallioon; kolme liukasta, märkää astinta vei sen ovelle. Haparoiden menin sisään ja tölmäsin vasten lehmää (navettaa, näet, käytetään siellä etehisenä). Minä en tietänyt, minne kääntyisin: täällä määkyvät lampaat, tuolla murisee koira. Onneksi vilkahti syrjässä himmeä valo ja auttoi minua löytämään toisen, oven tapaisen, aukon. Siinä aukeni kyllin huvittavainen kuva; avara saklja, jonka katto nojautui kahteen savustuneesen patsaasen, oli täynnä väkeä. Keskellä räiski maahan hajotettu valkea, ja savu, jota tuuli katossa olevasta aukosta takasin survoi, levisi ympärinsä niin paksuna verhona, ett'en pitkään aikaan voinut selviytyä; tulen ääressä istui kaksi ämmää, joukko lapsia ja laiha grusiini, kaikki ryysyissä. Ei ollut muuta tehtävänä! me majauduimme valkean ääreen, sytytimme piiput, ja kohta alkoi teekannu iloisesti kiehua.
— Kurjia ihmisiä! sanoin minä alakatteinille osoittaen isäntäväkeämme, joka katseli meitä ääneti jonkinmoisessa hämmästyksessä.
— Mitä typerintä kansaa! vastasi hän. Uskotteko? He eivät osaa mitään, eivätkä kykene mihinkään sivistykseen! Yhtä kaikki meidän kabardiinit, tai tshetshensit, vaikka ovatkin rosvoja ja retkaleita, toki ovat rajupäitä; mutta eihän näillä ole haluakaan aseisin; kunnon tikaria ei näe yhdelläkään. Todellakin aika maitovalvattia. [Oset (osetin) merkitsee maitovalvattia myös.]