— Myöskin ystäväni Grushnitski?
— Vai on hän ystävänne? sanoi hän, näyttäen hiukan epäilevältä.
— On.
— Hän tietysti ei kuulu ikävien luokkaan…
— Vaan onnettomien luokkaan, sanoin minä nauraen.
— Tietysti! Vai teitä naurattaa? Tahtoisin, että te olisitte hänen sijassaan…
— Noh, mikä sitten? Olenhan minäkin ennen ollut junkkarina ja, toden totta, se olikin elämäni parahin aika.
— Onkos hän junkkari? sanoi hän nopeasti ja sitten lisäsi: ja minä luulin…
— Mitä te luulitte?…
— En mitään!… Kuka tuo nainen tuolla?