— Minä arvaan, minne päin asia kallistuu, puhui Veera minulle. Sano nyt ennen minulle suoraan, että häntä rakastat.
— Mutta joll'en rakastakaan?
— Mitäs siitä lähtee, että häntä vainoot, saatat levottomaksi ja kiihdytät hänen kuvitustaan!… Oi, minä sinut hyvin tunnen! Kuulehan! jos sinä tahdot, että minä sinua uskon, niin tule viikon kuluttua Kislovodskiin. Me muutamme sinne ylihuomenna. Ruhtinatar jääpi tänne kauemmaksi. Vuokraa asunto meidän viereen: me tulemme asumaan suuressa talossa likellä lähdettä, puolikerroksessa, alaalla ruhtinatar Liigovskaja, ja vieressä on saman isännän talo, joka ei vielä ole vuokrattu… Tuletko?…
Minä lupasin, ja lähetin samana päivänä sitä asuntoa vuokraamaan.
Kello kuusi tuli luokseni Grushnitski ja ilmoitti, että hänen pukunsa tulee huomenna valmiiksi, juuri tanssijaisiin.
— Nyt sitä vasta ai'on tanssia hänen kanssaan koko illan… Annas kun silloin puhun suuni puhtaaksi! lisäsi hän.
— Milloinkas ne ovat, tanssijaiset?
— Huomenna, kah! Etkös sitä nyt tiedä, että on suuri juhla, ja että täkäläinen virasto ne on ottanut toimekseen…
— Menkäämme bulevaardille…
— En mitenkään, tässä kurjassa viitassa… — Mitä, etkös siitä pidäkään enään?… Minä menin yksin ja, nähtyäni ruhtinatar Maryn, kutsuin hänet masurkkaan. Hän näytti olevan ihmeissään ja iloissaan siitä.