Luokseni poikkesi Werner.
— Onko totta, kysyi hän, että te naitte neiti Liigovskajan?
— Kuinka niin?
— Koko kaupunki siitä puhuu; kaikki sairaani eivät muuta tee kuin miettivät tätä tärkeää uutista; ja nuo sairaat ne ovat semmoisia ihmisiä: kaikki he tietävät!
"Grushnitskin vehkeitä", arvelin minä.
— Näyttääkseni teille, tohtori, näiden sanojen perättömyyden, ilmoitan teille salaisuutena, että huomenna muutan Kislovodskiin…
— Ja neiti kanssa?…
— Ei; hän jääpi vielä viikoksi tänne…
— Siis ette mene naimiseen?…
— Tohtori, tohtori! katsokaa minuun: olenkos minä sulhasen tai jonkin sellaisen näköinen?