— Kaikki… mutta puhukaa totta…ja pikemmin… Nähkäätte, minä olen paljon ajatellut, kokien selittää ja vanhurskauttaa teidän käytöstänne: saattaa olla, että te pelkäätte esteitä minun omaisteni puolelta… älkää olko millännekään: kun he saavat tietää… (hänen äänensä alkoi vavista), niin minä heidät tyynnytän. Vai pelkäättekö omaa asemaanne?… Tietäkää, että minä voin uhrata kaikki sen vuoksi, jota rakastan… Oi, vastatkaa pikemmin — armahtakaa… ettehän minua halveksi, eikö niin?
Hän tarttui minun käteeni.
Edellämme kulkivat ruhtinatar ja Veeran mies, eivätkä nähneet mitään. Mutta meitä voivat nähdä kävelevät sairaat, jotka ovat uteliaimmat kielittelijät kaikista uteliaista, ja sentähden minä nopeasti irroitin käteni hänen innokkaasta puristuksestaan.
— Minä teille sanon kaiken toden, vastasin minä neidille; minä en ai'o puolustaida, enkä selittää, mitä olen tehnyt: minä teitä en rakasta.
Hänen huulensa hiukan vaalenivat.
— Jättäkää minut, sanoi hän tuskin huomattavasti. Minä nyykäytin hartioitani, käännyin ja menin pois.
25 p. Kesäkuuta.
Toisinaan minä halveksin itseäni… ja senpä tähden ehkä halveksin muitakin… Yleviin puhkuamisiin minä en enään kykene, sillä minä pelkään näyttää naurettavalta omasta itsestäni. Toinen tarjoisi jo, minun sijastani, neidille son coeur et sa fortune; mutta minusta on naida -sanalla joku taikamainen valta: kuinka kiihkeästi hyvänsä rakastaisinkin naista, niin otapa kiinni rakkaus! jos hän vain antaa minun älytä, että minun pitää hänet naida. Sydämeni kivettyy, eikä sitä mikään sitten enään pehmitä. Minä olen valmis uhraamaan kaikki, paitsi sitä; senkin seitsemän kertaa panen minä elämäni, jopa kunnianikin onnenkaupalle… mutta vapauttani sitä minä en myy. Miksikä minä sitä pidän niin suuressa arvossa? Mitä minulle siitä lähtee? Minnekä minä itseäni valmistan, ja mitä minä tulevaisuudesta odotan?… Todellakaan, en mitään. Tämä on jokin luontainen pelko, selittämätön aavistus… Sillä löytyyhän niitä ihmisiä, jotka, tietämättä minkä tähden, pelkäävät hämähäkkiä, torakoita ja hiiriä… Sanonko minä? Jo lapsena ollessani ennusti eräs ämmä äidilleni minusta, että minä kuolen häijyn vaimon tähden, ja tämä koski silloin minuun kovasti; sydämessäni syntyi voittamaton inho aviota vastaan… Ja sillä välin minusta niinkuin tuntuisi, että tämä ennustus toteutuu; ainakin koen pitää huolta siitä, että se tapahtuisi niin myöhään, kuin suinkin.
26 p. Kesäkuuta.
Eilen saapui tänne silmänkääntäjä Apfelbaum. Ravintolan oville on ilmestynyt pitkä ohjelma, joka tietää antaa arvoisimmalle yleisölle, että yllämainittu ihmeellinen silmänkääntäjä, akrobaatti, keemikko ja optikko, saapi kunnian antaa loistavan näytännön tänäpäivänä kello kahdeksan illalla, aateliskokouksen salissa (toisin sanoen — ravintolassa); piletti maksaa kaksi ja puoli ruplaa.