— "En huolisi", vastasi Kasbitsh tyynesti.
— "Kuuleppas, Kasbitsh, puhui Asamat lempeästi, olet hyvä ihminen, olet urhoollinen ratsastaja, ja isäni pelkää venäläisiä, eikä laske minua vuoristoon; anna minulle hevosesi, teen sulle mitä ikinä tahdot; varastan sinulle isältäni hänen parhaan kiväärinsä tai miekkansa."
Kasbitsh oli vaiti.
— "Ensi kerran, nähdessäni hevosesi, jatkoi Asamat: sykähti sydämeni niin oudosti; siitä saakka olen katsellut halveksien isäni parhaita juoksijoita, olen hävennyt niillä näyttäytyä, ja surun valtaamana olen päivittäin istunut kallion reunalla ajatellen siroa suoraselkäistä hevostasi, se katsoo minua silmiin, aivan kun tahtoisi sanoa jotain. Minä kuolen, Kasbitsh, jos et myy sitä minulle!" sanoi Asamat väräjävällä äänellä.
Minusta tuntui aivan kun hän olisi itkenyt, vaikka olikin lujaluontoinen, ei itkenyt edes lapsenakaan.
Kasbitsh nauroi vaan hänen kyynelilleen.
— "Kuule, sanoi Asamat lujalla äänellä, näethän että suostun kaikkeen. Jos tahdot varastan sinulle sisareni? Kuinka ihmeellistä onkaan hänen laulunsa, hänen tanssinsa ja verrattomia ovat hänen kullalla kirjaillut työnsä! Ei Turkin sultaanillakaan ole ollut sellaista vaimoa… Tahdotko? Odota minua ensi yönä siinä rotkossa, jossa puro virtaa: menen siitä ohi hänen kanssaan — ja hän on sinun. Eikö Bela mielestäsi ole juoksijasi arvoinen?"
— Pitkään aikaan ei Kasbitsh puhunut mitään; vihdoin, aivan kuin vastaukseksi hän alkoi laulaa vanhanaikaista laulua.
— Turhaan koetti Asamat saada häntä suostumaan, itkien, imarrellen ja vannoen; vihdoin Kasbitsh keskeytti hänet kärsimättömästi; — "Mene pois, järjetön pojannulikka! Mitenkä sinä kykenisit minun hevosellani ratsastamaan? Kolmella ensimäisellä askeleella heittäisi se sinut selästään ja pääsi murskautuisi kiviin."
— "Minutko?!" huusi Asamat hurjistuneena ja samassa helähti pieni tikari rautapaitaa vastaan. Voimakas käsi sysäsi hänet luotaan, niin että hän kaatui aitaan, joka heilahti. Tarpeeksi iloa! ajattelin minä, juoksin talliin ja talutin hevosemme takapihalle. Parin minuutin kuluttua oli pirtissä kauhea melu.