— Asia oli näin: Asamat juoksi sisään kauhtana rikki revittynä ja huusi Kasbitshin tahtovan tappaa hänet. Kaikki juoksivat ulos, tarttuivat pyssyihin ja nyt vasta ilo alkoi! Huutoja, melua, laukauksia ja keskellä joukkoa hevosensa selässä Kasbitsh heiluttaen miekkaa.
"Paha on juoda pidoissa", sanoin Grigorij Aleksandrovitshille, saaden hänet kiinni takin hihasta, "eiköhän olisi parasta lähteä heti pois?"
— Odottakaahan nyt toki loppua.
— Varmaan tämä päättyy huonosti; semmoinen on tapa näillä aasialaisilla: juotuansa busaa rupeavat he heti tappelemaan!
— Istuimme hevostemme selkään ja ratsastimme pois.
— Mitenkäs Kasbitshille kävi? kysyin kärsimättömästi alikapteenilta.
— Mitä niille tapahtuisi! vastasi hän juoden teelasinsa tyhjäksi — pääsi pakoon!
— Haavoittumattako? kysyin minä.
— Jumala sen tietää! Eläviä rosvoja ovat! Olen minäkin nähnyt muutamia toimessa: itse on haavoissa kuin seula, mutta miekkaa heiluttaa kuin poika.
Lyhyen vaitiolon jälkeen jatkoi alikapteeni polkien jalkaa: