— Hyvä! Vannon, että tulet omistamaan hevosen; vaan siitä täytyy sinun antaa minulle sisaresi Bela: Karages tulee olemaan hänen kalim'insä (morsiuslunnaat tataarilaisilla). Toivon kaupan olevan sinulle edullisen.
Asamat oli vaiti.
— Etkö tahdo? Tee, niinkuin parhaaksi näet, luulin sinua mieheksi, vaan näytkin olevan vielä lapsi; ratsastus onkin sinulle liian aikasta…
Asamat tulistui.
— Mutta isäni? sanoi hän.
— No, eikö hän sitten koskaan ole matkoilla?
— Totta sanoit.
— Oletko suostuvainen?…
— Olen! kuiskasi Asamat kuolon kalpeana. Milloin se tapahtuu?
— Kun Kasbitsh tulee ensi kerran tänne lampaita myymään: loppu on minun asiani. Muista sitten Asamat!