— Sitä parempi: en olekaan kertomistuulella.
— Herra vänrikki, olette tehnyt rikoksen, josta minullakin on oikeus teitä syyttää…
— Mitä vielä! Mikä rikos se on? meillähän on jo kaikki yhteistä.
— Mitä ihmeitä? Antakaa tänne miekkanne!
— Mitjka, tuo miekka!…
Mitjka toi miekan.
Kun olin täyttänyt velvollisuuteni, istuin hänen sänkynsä laidalle sanoen: Kuuleppas Grigorij Aleksandrovish, myönnä tehneesi väärin!
— Missä asiassa?
— Ottaessasi Belan… kyllä se Asamat on roisto!… myönnä nyt vaan?
— Vaan kun hän miellyttää minua!