— Meidän täytyy jäädä tänne yöksi, sanoi hän harmissaan; tämmöisessä pyryssä emme mitenkään pääse vuorten yli. — Onko Krestovoi-vuorella ollut railoja, kysyi hän kyytimieheltä.
— Ei herra, vastasi tämä vaan, paljon on niitä tulossa.
Koska ei ollut minkäänlaisia huoneita matkustajille, saimme me yösijan savupirtissä. Pyysin matkatoveriani juomaan kanssani lasin teetä, minulla kun oli mukanani teekannu — ainoa lohdutukseni matkoilla Kaukaasiassa. Mökit olivat kiinni toinen toisessaan; kolme liukasta, märkää porrasta johti asuntomme ovelle. Hapuillen astuin sisään ja kompastuin lehmään, (etuhuone on tavallisesti navettana). En tiennyt mitä tehdä: tuossa määkivät lampaat, tuolla murisivat koirat. Onneksi kimalsi lumi niin kirkkaasti, että voin löytää toisen oven. Edessäni oli mieltäkiinnittävä taulu: leveä pirtti, jonka kattoa kannatti kaksi savustunutta pylvästä oli täynnä väkeä. Keskellä multalattiaa loimusi tuli ja savu, jonka tuuli painoi takaisin räppänästä, levisi ympäri tupaa ja esti minua alussa näkemästä mitään, tulen ympärillä istui kaksi vanhaa naista, suuri joukko lapsia sekä muuan laiha grusialainen. Kaikki olivat he rääsyisiä.
Mitäs muuta, mekin siirryimme tulta lähemmäksi, sytytimme piippumme, ja pian alkoi teekannu porista kodikkaasti.
— Surkuteltavia ihmisiä, sanoin alikapteenille, osottaen likaisia isäntiämme, jotka äänettöminä, aivan kuin kivettyneinä katselivat meitä.
— Tyhmää kansaa! vastasi hän. — Uskokaa pois he eivät osaa mitään, eikä heihin pysty minkäänlainen sivistys! Vaikka kabardiinit ja tshetshenit ovatkin rosvoja, on heillä pää kuin partaveitsi; nämä eivät osaa edes aseita valmistaa: eihän kenelläkään heistä näe kunnollista tikaria. Kyllä ovat alkuperäisiä!
— Olitteko kauan Tshetshenien maakunnassa?
— Noin kymmenen vuotta olin komppanian kanssa linnoituksessa lähellä punaista Brodaa — tiedättehän?
— Olen siitä kuullut.
— Kyllä saimme tarpeeksemme näistä huimapäistä. Nykyään ovat sentään, kiitos Jumalan, rauhallisempia, mutta ennen muinoin kun vaan poistut sadan askeleen päähän linnoituksen muurista, niin kyllä jossain kolossa istuu pörröpäinen piru vahtimassa: jos hetkeksikään unohdut töllistelemään niin saat joko nuoran kaulaasi tai luodin niskaasi. Reippaita poikia…