Samassa vilahti ohi puoleksi lumeen hautautunut kuusi. Erkki näki sen avatusta sivuakkunasta. Taistelu oli loppuun suoritettu.
Kappaleen ajan kuluttua saapui juna seuraavalle asemalle. Se tuli hiljaa laahustaen kuin väsynyt…
Erkki istui penkillään ja hetkisen hänestäkin tuntui niinkuin jokainen hermo olisi pyytänyt lepoa…
Asemalla viivyttiin enemmän kuin oli aikatauluun merkitty. Junan lähettäjä oli antanut lähtömääräyksen ja veturista oli vastattu, mutta siitä huolimatta seisoi juna yhä.
Matkustajat alkoivat tulla jo kärsimättömiksi. Heidän mielestään oli jo seisottu aivan määrättömiä. Mitä oli tällainen viivyttely! Lapset alkoivat olla iltaunissaan ja itkeä tuhersivat. Joukossa oli hermostuneita ihmisiä, jotka eivät voineet sietää tällaista. He katsoivat vihaisesti koko matkustavaa yleisöä, ikäänkuin jokainen olisi ollut osaltaan syyllinen viipymiseen. Heidän mielessään jo kasvoivat puolet minuutit minuuteiksi…
"Täällä saa ensin kärvöttää vilussa ja sitten vielä tuollaista viivyttelyä…" puhkesi joku.
"Tuleeko tässä vastaan juna?" kysyi toinen.
"Ei tule," vastasi junapalvelija.
"Mitä tässä sitten seisotaan?"
Mutta palvelija oli jo mennyt astioineen.