ARISTE.
Et arvanne syytä, mi tuo minut vierailulle?
CHRYSALE.
En ensinkään, mut annahan että kuulen.
ARISTE.
Olet tuntenut herra Clitandren jo kauan, ma luulen?
CHRYSALE.
Niin olen, ja hänen tääll' usein ma käyvän nään.
ARISTE.
Ja mitenkä pidät sä hänestä miehenään?
CHRYSALE.
Hyvin! — Käytös, pää, sydän, kaikki miest' oivaa näyttää.
Hänen kaltaisiaan niit' ei joka kulmassa kohtaa.
ARISTE. Eräs toive on hällä, se nyt minut tänne johtaa, ja tuo sun suosios siis minut ilolla täyttää.
CHRYSALE. Isävainaansa kanss' olin Roomassa. Siitä saakka hänet tunsin.
ARISTE.
Sep' oivaa.
CHRYSALE.
Siin' oli miesten mies.
Niin sanovat.