CHRYSALE. Silloin ei painanut vuotten taakka, ja kelpo veitikoita me oltiin, sen ties.
ARISTE.
Sen uskon.
CHRYSALE.
Me Rooman naisia liehakoitiin.
Joka paikassa huimuuksistamme pakinoitiin.
Moni mustasukkaisna meidän tähtemme kulki.
ARISTE.
Erinomaista; mutta jos sallit, en tointani lykkää.
Kolmas kohtaus.
CHRYSALE, ARISTE, BÉLISE (tulee hiljaa sisään ja kuuntelee).
ARISTE. Clitandre mua pyytää tuomaan sen tunteen julki, min häness' on sytyttänyt Henrietten hempi.
CHRYSALE.
Henrietten?
ARISTE. Niin, hänelle sydän Clitandren sykkää, eik' ollut hehkuvampi lie kellään lempi.
BÉLISE.
Ei, ei; et asiaa tunne, et tiedä, ma kuulen.
Olet aivan, veikkoni, jäljillä tyhjän tuulen.