VADIUS. Käy tekemään Parnassolle katumusta, että runoissas olet runnellut Horatiusta.
TRISSOTIN.
Sinun kirjoistas vain toukat on saaneet saaliin.
VADIUS.
Sinä kustantajas olet saattanut hospitaaliin.
TRISSOTIN.
Mun maineeni kestää, sit' et sinä maahan kaada.
VADIUS.
Älä kersku, voit Boileaulta sa lisää saada.
TRISSOTIN.
Sinä myös.
VADIUS. Eri arvo, sen tiedät, on mulla ja sulla hänen silmissään, ero kummankin kohtelulla. Sivumennen saan hänelt' iskun kepeän vain minä keralla muiden kuulujen kirjailijain, vaan sinulle hetkeäkään hän ei heitä lomaa, hänen ivansa hampaissa olet sa alinomaa.
TRISSOTIN. Näet siitä juuri, ken saa hänelt' arvon täyden. Hänen silmissään sinä vain olet laumaa halpaa, sinut kerrall' on nutistanut hän vain sivu käyden, sua kohti ei enää toiste hän kohota kalpaa. Vaan miehen vastassaan hän minussa näki, jota varten on ponnistettava kaikki väki, ja innosta tuost' yhä iskeä tarmon takaa näet, ettei häll' ole voittonsa koskaan vakaa.
VADIUS.
Mun kynäni sulle on kohta antava kurin.
TRISSOTIN.
Ja minun sinulta vääntävä niskat nurin.