MARTINE. Ja jos minä kerran miehelle menen, niin sellainen olla saa, joka näyttää, kenen on kädessä nyörit, ei joutava jänisjussi. Ja jos käyn ärhentämään, olen oikkupussi, niin kernaasti saa, jos en muuten hillitse kieltä, hän läimäyttää vähän vasten leukapieltä.
CHRYSALE.
Hyvin sanottu.
MARTINE. Herralt' ei ole tolkku pois, hän laatumiehen lapselleen toki sois.
CHRYSALE.
Niin.
MARTINE. Miksei herra Clitandrea neidille myöntää? — Mies nuori ja kaunis! Mintähden hänelle työntää tuo tietoniekka, jolta ei messu lakkaa? Hän miest' on vailla, ei mitä almanakkaa; hän reikan ja latinan laklatuksesta viis, herra Trissotinin tarvist' ei hällä siis.
CHRYSALE.
Sanos muuta.
PHILAMINTE.
Siis hälle ei saada sulkua suuhun!
MARTINE. Vain saarnastuoliin ne kelpaa, mutta ei muuhun nuo oppineet. En sellaista miestä huolis, muut kaikki vaikk' koko maailmasta kuolis. Sitä viisautta tarvis ei mennessä naimisiin, kaikk' kirjat ja kartat on siinä kaupassa liikaa; ja jos minä milloinkaan otan miehen, niin otan sellaisen, jok' ei muihin kirjoihin kiikaa kuin minuun, ei i:tä tunne, jos tulee vastaan, muut' ei tuteeraa kuin muijaansa ainoastaan.
PHILAMINTE (Chrysalelle). Joko riittää? Olenko kuullut jo kylliks asti sun tulkkias ylevää?
CHRYSALE.
Hän on puhunut totta.