PHILAMINTE. Vaan nyt suunsoitolle pääksi ma toistan, jotta mun tahtoni tapahtuva on ehdottomasti. Niin, herra Trissotin Henrietten saa. Sen sanon, sen vaadin ma, turha on vastustaa; ja sanasi jos Clitandrelle lienet velkaa, niin voithan toisen tyttäres tarjota hälle.
CHRYSALE.
Mut siinähän oiskin ratkaisu riidalle tälle.
(Henriettelle ja Clitandrelle.)
Mitä sanotte? Suostuisitteko? — Ajatelkaa.
HENRIETTE.
Oh, isä!
CLITANDRE.
Oh, herra Chrysale!
BÉLISE. Vois mieluisempi ehk' olla hänelle tarjous toinen, mutta me vaadimme, että valiosielujen lempi on kuin valo auringon puhdasta kirkkautta; vain aatemuotoinen suotu on olevaisuus, kaikk' evätty siltä alhainen ainemaisuus.
Neljäs kohtaus.
Ariste, Chrysale, Philaminte, Bélise, Henriette,
Armande, Trissotin, Notaari, Clitandre, Martine.
ARISTE. Anon anteeksi, että mun näette ilmestyvän ilon keskelle näin pahan sanoman saattajaksi; ma sain nämä kirjeet, niissä on uutista kaksi, joist' arvaan teille koituvan huolen syvän. (Philamintelle.) Tämä teille, sen asianvalvojaltanne sain. (Chrysalelle.) Ja tämä Lyonista sulle.
PHILAMINTE. Mi onnen vaihe muka olla ansaitsis syvän huolen aihe?
ARISTE.
Sitä kirjettä suvaitkaahan silmätä vain.