PHILAMINTE (lukee). "Arvoisa rouva! Olen pyytänyt lankonne, herra Aristen, toimittamaan teille tämän kirjeen, josta näette sen, mitä en ole rohjennut tulla teille suullisesti ilmoittamaan. Tuo suuri välinpitämättömyys, jolla käsittelette asioitanne, on ollut syynä siihen, että teidän valtuutettunne kirjuri ei ole minulle laisinkaan antanut ilmoitusta, ja niin olette auttamattomasti menettänyt asianne, jonka muutoin varmaankin olisitte voittanut."
CHRYSALE.
Sinä menettänyt!
PHILAMINTE.
Noin vaivut sa vasten maata!
Mua, katsos, iskut moiset ei murtaa saata.
Vähän saaos sinäkin sankarinmieltä rintaan,
joka onnen oikuille tohtii viskata kintaan.
"Laiminlyöntinne maksaa teille neljäkymmentä tuhatta écutä, ja tämän summan ynnä oikeuskulut on hovi päätöksellään tuominnut teidät maksamaan."
Oh, tuominnut! Häpeemätöntä, niin saattaa sanoa pahantekijöille.
ARISTE. Niin, hirmuista! Ilman syytä siit' ette suutu. Ois tullut kuulua jotta: "alamaisimmasti rohkenee hovi anoa täten teiltä neljäkymmentä tuhatt' écutä ja kulungit ensitilassa", eikö totta?
PHILAMINTE.
No, entä toinen?
CHRYSALE. "Kunnioitettava herra! Se ystävyys, joka kiinnittää minut arvoisaan veljeenne, saattaa minut ottamaan harrasta osaa kaikkeen mikä koskee teitä. Tiedän, että olette sijoittanut omaisuutenne herrojen Arganten ja Damonin huostaan, ja minun täytyy ikäväkseni ilmoittaa teille, että molemmat ovat tehneet samana päivänä vararikon."
Hyvä jumala! Kaikki kerralla pyyhkäisty pois!
PHILAMINTE.
Mikä kehno sielu! Pyh, mitä tää nyt ois!
Ei mikään vaihe viisaalle vammaa saata;
muun onni jos vie, oma itsensä hälle jää.
Nyt asiaan taas! Jätä huolesi, pystyyn pää.
(Osoittaen Trissotiniä.)
Hänen varansa voivat meillekin turvan taata.