TRISSOTIN.
Hyvä rouva, eihän sill' ole semmoinen hätä.
Kaikk' karsain silmin katsovat liittoa tätä,
enk' ole se mies, joka väkisin tyrkyttäytyy.
PHILAMINTE. Teill' ennen epäilystä ei ollut tuota; nyt vasta, kun iski tää kovan onnen nuoli…
TRISSOTIN. Yhä estelyitä, — viimein jo väsyä täytyy; ja ennenkuin kiusaksi käyn, toki luovun luota, en tahdo sydäntä, joka ei minusta huoli.
PHILAMINTE. Mä nään, mä nään, mit' en tahtonut tähän saakka teist' uskoa, ja mikä liioin ei kaunista teitä.
TRISSOTIN. Te nähkää vain, mitä mielitte, siit' en piittaa; kovin musertavainen mulle ei lie se taakka. Mut itseäni en herjattavaksi heitä, en salli, ett' ovea mulle ihmiset viittaa. Niin kohdeltavaksi mies minuinen liian on hyvä; ja kosk' en kelpaa, niin kumarrukseni syvä.
Viides kohtaus.
Ariste, Chrysale, Philaminte, Bélise, Armande,
Henriette, Clitandre, Notaari, Martine.
PHILAMINTE.
Hyvin toikin hän katalan kauppiassielunsa julki.
Ja filosoofista vielä hän kävi ja kulki!
CLITANDRE. Minä siitä en tosin käy, en paljon, en vähän, mut kohtalonne on mulle kuin omani kantaa. Siis suokaa, sit' anon ma, onnettomuuteen tähän mun itseni ynnä kaikkeni avuksi antaa.
PHILAMINTE. Mua liikuttaa tuo alttiutenne jalo; en estele enää, palkinnon lempenne palo on saava; niin, koska te Henrietteni kättä…