ORGON.
Uh!
DORINE. Maineenne mulle on kallis, ja siks en anna sitä kaikkien naurulle teidän alttiiksi panna.
ORGON.
Te ette vaikene!
DORINE. Ei voi tuntoni myöntää, ett' antaisin teidän lapsenne turmaan työntää.
ORGON.
Vait, käärme, eikö sult' ikinä sulkeu suu…?
DORINE.
Oh, jumalinenko noin kovin julmistuu?
ORGON. Niin, sappeni kuohuu, kun kuulen lorua moista; ja nyt suu poikki, äl' odota sanaa toista!
DORINE.
Sama se, mut on aatella silti mun vapaa valta.
ORGON. Saat aatella kernaasti, vaan kitas pitää malta, tai muuten ma… Riittää… (Marianelle.) Kaikk' olen viisaan lailla jo punninnut.
DORINE (itsekseen). Tämä kiusa, kun ei pidä saaman nyt puhua!