ORGON.
Vaikka teikarin muotoa vailla,
Tartuffe on mies…
DORINE.
Ah herttaisuutta sen naaman!
ORGON. Johon ilman mieltymystäkin varmaan vaalis jo sattuis, kaikki kun muut avut…
DORINE (itsekseen).
Onpa saalis!
(Orgon kääntyy Dorineen päin, kuuntelee käsivarret
ristissä ja katsoo häntä silmiin.)
Minä neitinä kostamatta en vaan sitä sietäis, jos miehelään minut vasten mieltäni vietäis; ja oppia sais se mies pian aika lailla, ettei ole siihen vaimo valttia vailla.
ORGON.
Ihan turhaks siis minä kieltoni huomaan jääneen.
DORINE.
Minä en puhu teille, suututte suotta syyttä.
ORGON.
Mitä se oli sitten?
DORINE.
Minä vain aattelin ääneen.