ORGON (syrjään).
Hyvä! Enp' ole vielä moista hävyttömyyttä…
Se sivalluksen kämmenestäni sietää.
(Hän asettautuu valmiiksi antamaan korvapuustin Dorinelle
ja vilkaisee häneen joka sanalta, minkä hän puhuu tyttärelleen,
Dorinen seisoessa suorana ja äänettömänä.)
Sun tulee noutaa siis isäs mieltä… ja tietää… ett' aviomies… jok' on katsottu sulle… (Dorinelle.) No, viel' ääneen aatellaanko?
DORINE.
On aateltu jo.
ORGON.
Sana pikkuinen vielä!
DORINE.
Ei tee mieleni erin.
ORGON.
Kas niin, minä odotan.
DORINE.
Oisinpa tyhmä perin!
ORGON. Niin, lapsi, sun tulee tottelevainen olla ja tahtooni taipua täydellä suosiolla.
DORINE (juosten pakoon).
Minä sulholle moiselle näyttäisin pitkää nenää.