ORGON (jonka aikoma korvapuusti osuu tyhjään). Siin' oikea myrkky on, lapseni, luonas sulla, hänen kanssaan vihan synnitt' en voi toimeen tulla. Minut sai pois suunnilta. Jatkaa en jaksa enää; olen vimmastunut hänen julkeutensa tähden ja raikkaassa ilmassa rauhoittumaan nyt lähden.
Kolmas kohtaus.
Mariane, Dorine.
DORINE.
Mut oletteko te mykkä ja kieltä vajaa?
Minun täytyykö teille asia valmiiks ajaa?
Noin pannaan eteenne päätökset pähkähullut,
eik' ett' ois sanaa suustanne vastaan tullut!
MARIANE.
Mitä voisinkaan? Isän valta on käskeä lastaan.
DORINE.
Mitä vaan, mikä tepsii moisia uhkia vastaan.
MARIANE.
Miten?
DORINE. Sanoa, ettei käskystä lemmi kukaan, ett' itsellenne te otatte miehen, ei hälle; ja teille kun kuuluu se, eikä sen edemmälle, mies olkoon teidän, ei hänen mielensä mukaan; ja jos on Tartuffensä hälle niin armas kerran, niin itse naikoon hempunsa nimessä Herran.
MARIANE. Ei, tiedäthän, miten suuri on isän valta, en ikinä tohtisi pyrkiä pois sen alta.
DORINE.
Mut puhellaanpas. Valère, teit' eikö hän kosi?
Hän mieleenne onko vai eikö? Kumpi on tosi?