DORINE. Ei, hillitkää nyt tuota kiihkoa kuumaa, siit' eihän isänne muuta kuin puhui vasta. Ei kaikkea tehdyks saa, mitä mieli tuumaa, ja matkaa on välillä aikeen ja toimeenpanon.
DAMIS. Minä opetan juonitteluun sitä jumalanlasta, pari kirkasta sanaa hälle ma korvaan sanon.
DORINE. Ei, ei, niin häneen kuin isäänne nähden suomaan minä neuvon kaikki vain äitipuolenne huomaan. Tartuffen mieless' ei hän ihan vähää paina; mitä rouva vain sanoo, hän yhtä mieltä on aina. Niin, ehkä se on ihan täyttä ihastumista. Kunp' oiskin! Se meille ois hyvin edullista. Hänt' ikään kutsumass' olin rouvan luoksi, jott' ottaa selvän teidän etunne vuoksi hän vois hänen aikeistaan sekä ilmoittaa, mitä riitoja, rettelöitä hän aikaan saa, jos naimatuumaa tuota ei heitä valtaan. En päässyt puheille, kuulin palvelijaltaan hänen rukoilevan, mut on kohta hän ilmestyvä. Juur' odottelen. Siis menkää nyt, olkaa hyvä.
DAMIS.
Halu mukana olla mun ois hänen lähettyvillään.
DORINE.
Ei, heidän on oltava kahden.
DAMIS.
En häiritse millään.
DORINE.
Te malttaisitte! Kyllä on malttinne tuttu.
Se ois paras keino tyyten turmella juttu.
Pian, menkää!
DAMIS.
Ei, minä jään. En kiihdy, ei huolta!
DORINE.
Miten olette häijy! Piiloon! Hän tulee tuolta.
(Damis piiloutuu näyttämön perällä olevaan sivuhuoneeseen.)