ORGON.
Sinä, vaivainen, vastustat, yhä herjaa syydät!
Ah, keppini, keppini!
(Tartuffelle.)
Älkää koittako estää.
(Damis'lle).
Pois kattoni alta! Tiehesi ilman tenää!
Ja takaisin älä uskalla tulla enää!
DAMIS.
Menen kyllä, mutta…
ORGON.
No, kauanko vartoa kestää!
Saat lähteä, lurjus, perinnötönnä, se tiedä,
ja kiroukseni myötäsi vielä viedä.
Seitsemäs kohtaus.
Orgon, Tartuffe.
ORGON.
Noin miestä pyhää loukata!
TARTUFFE. Tuskaa tätä, oi taivaan armo, syyks älä hälle jätä! (Orgonille.) Jos murheeni mittaisitte, kun moista he syytää, mua kristiveljeni silmissä mustata pyytää…
ORGON.
Ah!
TARTUFFE. Ilkimieltä kun vain sitä aattelenkin, on niinkuin kärsisin piinaa kidutuspenkin… Minä kauhistun… niin sydäntä kouristaa… se on surmaksi mulle, en sanaa suustani saa.
ORGON (juoksee itkussasuin ovelle, josta hän on karkottanut poikansa).
Sinä roisto! Kadunpa, että sä vältit kurin.
(Tartuffelle.)
Veli kallis, tyyntykää, paha mieli pois!