TARTUFFE. Tämä hirveä riita jospa jo laata vois! kai parasta on, veli kallis, että mä lähden.
ORGON.
Mitä puhuttekaan?
TARTUFFE. Niin, muut mua vihaa täällä ja epäilemään mua teidät he saada kokee.
ORGON.
Oh, tyhjää! Mun näittekö kuulevan, mitä he hokee?
TARTUFFE. Se heill' on varmaan vastakin kielen päällä; ja juorut nuo joskohta nyt mielenne torjuu, ne toisella kertaa uskotte kukaties.
ORGON.
En koskaan.
TARTUFFE. Veljeni, ah, mikä estäis! Mies oman vaimonsa uskotellessa väleen horjuu.
ORGON.
Ei, ei!
TARTUFFE. Minun täytyy. Kun talo on minusta vapaa, he eivät vainota voi mua tällä tapaa.
ORGON.
Ei, ei, te jäätte — elosta luovun ennen!