ELMIRE. Jospa on keino mulla se teille näyttää täydellä valaisulla…
ORGON.
Hölynpölyä!
ELMIRE. Auttamaton! Hyvä! Saatte vaikka mitä tahansa luulonanne te meistä luulla. Mut entäpä jos mull' ois joku tietty paikka, jost' itse voitte kaikki te nähdä ja kuulla, mitä silloin hurskaastanne te virkkanette?
ORGON. Niin, silloin, silloin… En mitään, sillä sit' ette saa tapahtumaan.
ELMIRE. On aika jo houreen laata, koht' ette sanaani valheeksi väittää saata. On tarpeen, jos suvaitsette, nyt laittaa, jotta sen näette itse, onko puhuttu totta.
ORGON.
Hyvä! Siihen sanaan! Saatte keinonne käyttää.
Soma nähdä, kuinkahan sananne voitte täyttää.
ELMIRE (Dorinelle).
Hänet tänne kutsukaa.
DORINE (Elmirelle). Hän on ovela mies, hän aikomuksenne arvata voi kenties.
ELMIRE (Dorinelle).
Ei, ihailijan saa peijatuks ilman vaivaa,
ja itserakkaus kyll' oman kuoppansa kaivaa.
Hänet noutakaa.
(Cléantelle ja Marianelle.)
Ja te hetkeksi syrjään käykää.
Neljäs kohtaus.