Elmire, Orgon.
ELMIRE.
Tähän pöytä tää, ja sen alle te kyyristäykää.
ORGON.
Mitä?
ELMIRE.
Tottahan teidät kätkeä täytyy kait.
ORGON.
Tuon pöydänkö alle?
ELMIRE.
Oh, käykää ja olkaa vait.
On päässäni tuuma; näättepä, laskenko väärin.
Pian sinne nyt vaan, ja varanne pitäkää,
teit' että hän lainkaan siellä ei kuule, ei nää.
ORGON. Olen myöntyväinen, ma sen sanon, ylen määrin, mut parhaanne jälkeen nyt myös kuje selvitelkää.
ELMIRE. Sen en minä moitteen aihetta antavan pelkää. (Orgonille, joka on pöydän alla.) Niin, nyt tulen puhelemaan minä oudolla tapaa, mut älköön silti se pahastuttako teitä. Mull' olkoon, jos mitä virkkanen, valta vapaa; minä silmänne avaan, en sanaani sikseen heitä. Sen vuoksi nyt mielistelyitä mun täytyy käyttää, jott' ulkokullattu tuo tosihahmonsa näyttää, hänen himoansa rietasta imarrella, tuon julkean sallia vapaasti tungetella. Hänet teille kun paljastaakseni vain nyt taipuu muka mieleni kuulemaan hänen lempeään, niin voin heti laata, kun harhanne teiltä haipuu, eik' eemmäs hän pääse, kuin laskette pääsemään. Hänen hurjan kiihkonsa saatte te itse suistaa, kun asia teistä liian pitkälle luistaa, ja säästää vaimonne piinasta pitemmästä, heti kohta kun itsensä ilmaissut vain on konna. Oma valtanne valvoa, että nyt opitte tästä a… vaiti! Hän tulee. Nyt hiljaa ja hiiskumatonna!
Viides kohtaus.
Tartuffe, Elmire, Orgon (pöydän alla).