TARTUFFE.
Niin, niin, minä vastaan siitä, ja pohjaltaan…
ELMIRE. Oven taa vähän käykää tuonne ja katsokaahan, ettei ole siellä mieheni vain kenties.
TARTUFFE. Mitä hänestä huolitte, joka — sen sanoa saahan — on nenästä vedettäväksi oikea mies! Hän ystävyyttämme suosii, on ylpeä siitä, hän sais omin silmin nähdä, eik' uskois niitä.
ELMIRE. Voi olla, mut menkää silti nyt hetkiseksi ja silmäilkää, siell' ettekö ketään keksi.
Kuudes kohtaus.
Orgon, Elmire.
ORGON (tullen pöydän alta).
On kauhea konna se, ei sitä kieltää maksa.
Minä menehdyn, minä en tätä kestää jaksa.
ELMIRE.
Mitä? Niin pian poisko? Nyt älkää tärvelkö tätä.
Alas sukkelaan! Täm' on kesken. Mi teill' on hätä?
Hänen suokaa selvin näyttein se todeksi tuottaa;
ei pelkkään arveluun pidä koskaan luottaa.
ORGON.
Ei nähty häijympää ole hornanluomaa.
ELMIRE.
Koht' älkää luuloa todeksi kuvitelko.
Paras, ennenkuin uskotte, hankkia varma selko,
ettette ehkä viel' erehtyneenne huomaa.