Viides kohtaus.
Orgon, Cléante, Dorine.
ORGON.
Hyvää huomenta, lanko!
CLÉANTE.
Olin lähdössä; iloitsen terveenä palaamasta.
Kevät siellä maalla kai oli alulla vasta.
ORGON.
Dorine…
(Cléantelle.)
Rakas lankoni, pahaksi älkää panko,
jos huolesta päästäkseni, kun matkalta palaan,
kotikuulumiset ma ensiksi kuulla halaan.
(Dorinelle.)
Miten näinä kahtena päivänä täällä on voitu?
Hyvin onko kaikki? Mitä on askaroitu?
DORINE. Koko toisen päivää rouvalla, iltaan asti, oli kuume ja päänkipu ahdisti ankarasti.
ORGON.
Entä Tartuffe?
DORINE. Jalo, kiitos, on hällä jaksu: hän on punaposkinen, pullea, pulska ja paksu.
ORGON.
Mies parka!
DORINE. Rouva ei illallist' atrioinut, ei ruoan palaa suuhunsa ottaa voinut, päänkivusta kärsi niin, yhä kiihtyneestä.