TARTUFFE. Niin, kunniakas voi tehtävä olla vain sen vallan suomana, jolta sen toimeks sain.
ORGON.
Sitä muistatko, ken sinut kurjuudestasi nosti?
Siis apuni armeliaan tämä kiitos kosti!
TARTUFFE. En suinkaan unohtanut ole auttajaani, mut korkeinta mulle on palvelu ruhtinaani. Se velvoitus pyhä, ankara tulee muistaa ja sydämen kiitollisuuskin sen alle suistaa; kaikk' uhraisin, mitä vaatis se uhrityötä, minä ystävät, puolison, vanhemmat, itseni myötä.
ELMIRE.
Mikä veijari!
DORINE. Kuinka hän itsensä verhota koittaa ihan kaikella sillä, mit' ihmiset kunnioittaa!
CLÉANTE. Mut jos nyt on into tuo, joka teitä ajaa ja johon te verhoudutte, niin ilman rajaa, mitä varten, kuulkaas, se ilmeni sitten vasta, kun teidät hän yllätti rouvaansa vaanimasta, miks sitten vasta se ilmiantoja laati, kun teidät hän ajoi pois, kuten kunnia vaati? En siks sano, ett' ois teidän luovuttavanne tuost' omaisuudesta pois, hänen lahjoittamastaan, mut kuinka voitte hält' ottaa lahjoja vastaan, hänen varalleen jos teill' oli raskas kanne?
TARTUFFE (oikeudenpalvelijalle). Minut turvatkaa nyt sättimiseltä tuolta ja olkaa hyvä ja tehkää toimenne pikaa.
OIKEUDENPALVELIJA. On tosiaan jo viivytys tehnyt vikaa; kuten huomautitte, siit' aika on pitää huolta; siis seuratkaa mua ilman viivykkeitä; vien teidät vankeuteen, joka vartoo teitä.
TARTUFFE.
Kuka? Minäkö?
OIKEUDENPALVELIJA.
Juuri te.