Sganarelle. Saisinko minä —
Pankrasius. Jaa, tätä mietettä tahdon puolustaa *pugnis et calcibus, unguibus et rostro*.
Sganarelle. Herra Aristoteles, onko lupa kysyä, mikä teidät saattaa tämmöiseen vihan vimmaan?
Pankrasius. Mitä oikein asia koko maailmassa.
Sganarelle. No, mikä se on?
Pankrasius. Muuan tietämätön tolvana tahtoo minua vastustaa puolustaen väärää päätöstä, päätöstä, joka on ilkeä, hirmuinen, kauhea.
Sganarelle. Tohtisinko kysyä, mikä se oli?
Pankrasius. Ah, herra Sganarelle, koko maailma on tätä nykyä nurin niskoin, ja ihmiset ovat yleisesti turmellut. Joka paikassa vallitsee kauhistava vapaus; ja niiden virka-miesten, joita on pantu valvomaan järjestystä tässä maassa, pitäisi kuolla häpeästä, että suosivat niin hirmuisia asioita, kuin se, josta puhuin.
Sganarelle. No, mikä se sitten oli?
Pankrasius. Eikö se ole hirveä asia, asia, joka taivaasta huutaa kostoa, kuin hän väittää että hatulla on luonto?