Sganarelle. Kuinka?
Pankrasius. Minä päätän, että pitää sanoa: *hatulla on muoto*, eikä *luonto*. Näiden sanojen välillä on se eroitus, että *muoto* koskee hengettömiä, vaan *luonto* hengellisiä eli eläviä kappaleita; ja koska hattu on hengetön kappale, niin pitää jokaisen sanoa: *hatulla on muoto*, (kääntyen sinne-päin josta on tullut sisään) eikä *luonto*. Lukematoin ja tietämätöin te olette ettekä ole edes kuulleetkaan, että näin Aristoteles tämän asian selittää.
Sganarelle (syrjässä). Aloin jo peljätä etten voisikaan toimittaa asiaani. (Pankrasiukselle). Herra tohtori, älkää siitä huoliko mitään. Minulla — —
Pankrasius. Vereni on semmoisessa liikkeessä, ett'en tahdo jaksaa pystyssä pysyä.
Sganarelle. Jättäkää muoto ja hattu lemmolle. Minulla olisi yksi asia teille ilmoitettava, ja — —
Pankrasius. Se heittiö!
Sganarelle. Olkaa hyvä ja asettakaa mielenne; minä — —
Pankrasius. Pöllö!
Sganarelle. Voi hyvänen aika! Minä — —
Pankrasius. Rupeaa, ryökäle, minun kanssani väittelemään semmoisesta asiasta!